Soutuhetki
elokuussa 2002

Iltamaisema

Kuuma kesä vain jatkuu jatkumistaan. Joka päivä työmatkan varrella Saimaa kimaltelee kutsuvasti. Ei auta muu kuin ottaa ylimääräinen vapaapäivä ja varmistaa kesän nautiskelua viimeiseen pisaraan. Eihän sitä tiedä jos viikonloppuna jo kelit muuttuvat.

Seurakseni saan Sannan, joka vihdoin lähtee tätinsä matkaan. Tietysti myös Pasi-koirani heiluttelee häntäänsä innokkaasti. Aamulla Harjurannalle autoillessamme taivas on pilvetön ja lupaava lämpö alkaa tuntua ilmassa.

Sanna

Vene vesille ja kesähattu päähän. Sanna löytää lokoisan asennon perätuhdolta ja minä huhkin airoissa. Mantereen puolella rannat ovat mökkejä täynnä, mutta pienestä saaresta löytyy kallionkieleke, jossa on hyvä rantautua. Uimaan, uimaan. Vesikin on vielä lämmintä kuin linnunmaito. Pehmeä viltti kalliolle ja siihen rauhoittumaan ja lukemaan: tänään Asterix ja Obelix hoitavat kaiken seikkailupuolen.

Rauhaa kestää, kunnes joku keksii harrastaa vesihiihtoa. No, myö jatketaan matkaa. Minulle tämä osa vesistöä on aivan uutta seutua, enkä karttaakaan vaivautunut etsiskelemään. Siispä jokainen näkymä on uusi ja mielenkiintoinen ja tuskin maltan odottaa aina seuraavaan niemennokkaan. Niin sitä taas mennään; fiilispohjalta.

Soudamme läpi pitkästä kapeasta salmesta ja siirrymme selkävesille. Pieni tuuli on alkanut viritä. Suojaisaa paikkaa etsiessämme löydämme valmiin nuotiopaikan vanhojen mäntyjen katveesta. Pasi iloitsee vanhoista kalojen jätteistä, Sanna valmistaa meille vähän tuoreempaa evästä ja minä uin. Ja sitten taas uin. Harras tunne, suljen välillä silmäni, kellun ja tunnen kasvoillani auringon lämmön. Kuuntelen tuulta ylhäällä taivaalla. Kun voisi tämän hetken varastoida, ottaa esille pimeänä talvi-iltana ja tuntea kesän.

Evästauko

Mieleni valtaa rauhan ja hyvänolon tunne. Tämä on se tunne joka saa linnut laulamaan haikeita syyssäveliä.

Ja kun paluumatkalla Sanna lausuu tunteella Einon Leinon runoja, on aironvetoni kevyt.

Tai en itkis ollenkaan, rakentaisin majan vaan niemen kaiskun kainaloon, huojuvahan hongistoon. Souteleisin, jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen poikki verkot veisin, paulat kautta korpimaan.

E.L.

Pasi

Soudamme kohti auringonlaskua, nautimme vielä viimeiset säteet. Ja sitten – kiitos kesä! Antaa syksyn tulla.


Alkuun

[  Etusivu  |   Pasimaailma  |   Reppumaa -ihmisen rauhoitusalue  |   Linkkejä kiikarissa  |   Kirjasto  |   Vieraskirja  ]