Herajärven kierros
lokakuussa 2000
© Raija Härkönen 2000
Raijan kanssa piti päästä viikonlopun viettoon jonnekin pois kaupungista. Mukava patikointikohde löytyi Kolin kansallispuiston maisemista, Varkaudesta vain parin tunnin automatkan päästä.
Raijan alaskanmalamuuteista mukaan lähti tällä kertaa Usva-metsänneito.
Perjantai-iltana kuljetimme itsemme vain aloituspisteeseen Kiviniemeen laavulle yöksi. Nuotion loisteessa, lämpimät juomat kuksassa, elämä tuntui hyvältä.
Kiviniemestä lähdimme liikkeelle järven itäkautta kiertäen. Heti alkutaipaleella oli pari mielenkiintoista vesistön ylitystä lauttaa käyttäen. Hyvin meni - koiratkaan eivät pelänneet. Reitti oli pääosin kaunista vaaramaisemaa, välillä sukeltaen syvälle metsään lammen rannalle. Pasilla ensimmäistä kertaa reput selässä ja Raijalta lainaksi saatu joustava vyöliina.
Päivätaipaleeksi kertyi 26 km, joten Ryläyksen kodan näkeminen jo hämärässä suon laidassa oli yksi niitä elämän pikku iloja, joita voi kokea vain ihminen, jolla ei ole täyttä varmuutta oikeasta reitistä, eikä telttaa mukana!
Halkojen hakkaamisen, suokaivosta veden noutamisen ja herkullisen aterian jälkeen iltainen keskustelutuokiomme jäi kovin lyhyeksi. Makuupussin lämpö veti uneen autuaaseen.
Sunnuntaiksikin matkaa riitti pitkälti toistakymmentä kilometriä, joten paljon aikaa nautiskeluun ja maisemien ihailuun ei jäänyt. Koira vetoapuna oli aivan korvaamaton vaaroja ylös kivutessa. Alaspäin tullessa ei sitten ihan niinkään kiva, jyrkimmät alamäkiosuudet Pasi saikin sitten olla vapaana.
Vaaroilta avautui upeat maisemat Herajärvelle ja syksyn hiljaisuus metsässä oli vaikuttava kokemus.
Perille Kiviniemeen päästyämme alkoi jo taas hämärä laskeutua, vielä saunan lämmitys ja vierailu Kontiolahdella, jossa Pasin jälkikasvua oli syntynyt hieman aikaisemmin.
Alkuun